Coretunne

Vahvasti herkkä

Sitä ei saisi myöntää, eikä etenkään näyttää. Kun haluaisit olla kova kuin teflon, mutta väreilet kuin haavanlehti pienimmänkin henkäyksen aistien. Kun kaikki tuntuu moninkertaisesti eikä juuri mikään jää huomaamatta. Kun haarniskalle olisi tarvetta ja ihmiset väsyttävät, voi olla vaikea nähdä oman herkkyyden toista puolta: vahvuutta.

Kaikki alkaa hyväksynnästä. Vaikka kovassa maailmassa herkkyys ei ole kuuminta valuuttaa, sen hyväksyminen itsessä muuttaakin asetelman hetkessä. Yhtäkkiä kaikki se energia, joka on ennen mennyt vastustamiseen, onkin käytössä herkkyyden koko voimalla. Read More

Lotus girl

Joogatrendi jatkuu kuumana, mutta ei tarvita kristallipalloa arvatakseen, mihin suuntaan pian puhaltaa. Kun mieltä on tyynnytetty tarpeeksi asennoissa, liikkeen voi antaa pysähtyä. On aika katsoa, mitä voi löytää, kun vain istuu ja hengittää. Kun sulkee silmät ulkomaailmalta ja avaa ne omaan sisimpään.

Meditaation voi löytää monella eri tapaa. Se voi alkaa houkutella tasapainottavana vastalääkkeenä kiireelle ja stressille. Tai sen pariin voi ajautua huomaamatta joogan kautta, kuten itselleni kävi. Read More

Voiko murmeli muuttua?

Aivot vastustavat muutosta. Se on helppo huomata ainakin omassa arjessani – jos autopilotiltani havahdun. Kyllä vain, myönnettävä se on. Päiväni vierähtävät murmelina, samoja tuttuja rutiineja toistaen.

Ensin vartin aamumeditaatio, sitten kahden munan ja yhden banaanin pannarit. Nespresso-latte kauramaitoon, Hesari, vitamiinit. Päivä jatkuu vakiolenkillä, usein samaa soittolistaa kuunnellen ja samoissa kohdissa hidastaen ja kiihdyttäen. Edes nukahtaminen ei onnistu ilman tuttua unirituaalia: ensin vasemmalle kyljelle, sitten oikealle ja lopulta nukahdan vatsalleni. Read More

Oletko Se Oikea?

Ennen kuin voi rakastaa ketään toista, on opeteltava rakastamaan itseään. On osattava antaa itselle sitä, mitä haluaisi saada muilta. Täytettävä ensin oma saavi, jotta siitä voisi jakaa toisillekin. Teoriassa tämä kaikki on päivänselvää, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Mistä tietää, että rakastaa itseään riittävästi – niin hyvinä kuin huonoina päivinä? Ja voiko tässäkään taitolajissa ylipäänsä olla valmis?

Ajattelen, että itsensä rakastamista harjoitellaan läpi koko elämän. Se kypsyy sitä mukaa, mitä paremmin oppii itsensä tuntemaan ja mitä helpompaa on olla täysin oma itsensä. Se alkaa loistaa silmistä heti, kun uskaltaa antaa suojakuorien varista ja olla juuri sitä, mitä on. Rakkaus löytyy sillä hetkellä, kun pelko katoaa. Ja ainakin itsellä, nämä hetket ovat välillä hyvin ohikiitäviä. Read More

3 minuutin life coaching

Miten nopeasti tunne voikaan muuttua. Kolme minuuttia sitten olin valmis heittämään pyyhkeen kehään, mutta nyt olen taas täynnä uskoa: Minä voin! Minä pystyn! Minähän teen! Mitä tässä välissä tapahtui? Ei sen kummempaa kuin hyvä biisi.

Tunnistat sen heti: Se on voimaannuttava, nostattava, ihokarvatestin kirkkaasti läpäisevä ääniaalto, joka pyyhkäisee mukanaan hetkelliset pelot ja epävarmuudet.

Jokaisella pitäisi olla soittolistallinen tällaisia voima-aaltoja, joilla voi tarpeen tullen palauttaa uskon itseen. Kolmessa minuutissa muistat taas, millaista on palaa täydellä liekillä, tehdä asioita sydämestään ja luottaa omaan visioon. Read More

Keho tietää ennen sinua

Sanotaan, että käytämme vain murto-osan omasta kapasiteetistamme. Meillä olisi tahdonvoimaa, luovuutta ja rohkeutta vaikka mihin, mutta tyydymme mukavuusalueemme murusiin. Sama pätee kehoon.

Meillä olisi potentiaalia päästä varpaisiin, mutta useimmat käyttävät vain päätään – järkeillen, pohtien, murehtien, suunnitellen aamusta iltaan. Pää käy kuumana, mutta muu kroppa jää vaille huomiota, vieraaksi.

Monille treenikin on keino antaa jo valmiiksi ylikuumenneelle mielelle lisää pähkinöitä purtavaksi. Harmi vain, ettei pääsi aina tiedä omaa parastasi. Se osaa kyllä ehdottaa perusturvallisuuteen vetoavia järkiratkaisuja, mutta tietääkö se, mikä tekee sinut onnelliseksi? Read More

Ihme nimeltä Kylli

Hän muistuttaa olemaan mehukas, oman kehonsa toimitusjohtaja. Koska kuka muukaan fiksaisi sielusi veneen kuin sinä itse? Ja kuka muu kuin Kylli Kukk saisi täyden salin suomalaisia tanssimaan ja laulamaan Robbie Williamsin I love my life -biisiä kuin herätysjuhlissa? “I am wonderful, I am magical, I am me!” Kyllä vain, Kylli teki sen jälleen.

Vaikka Kyllin opetuksia olisi kuullut moneen kertaan, hän onnistuu aina jotenkin tehtävässään: pian huomaa jo hymyilevänsä ja miettivänsä, ettei elämä sittenkään ole hassumpaa – edes näin keskellä kylmää helmikuuta. Read More

Anna suklaasi pois

Kuuntelin tänään luentoa onnellisuuden tieteestä. Aihetta tutkinut englantilainen lääkäri Prashant Kakoday tarjosi hyvin käytännönläheisen reseptin onneen. Seuraavan kerran kun olet avaamassa suklaata ja pistämässä sitä omaan suuhuusi, annakin se jollekin tuntemattomalle ihmiselle. Tämä ei ole tyhmyyttä, vaan pikatie onneen.

Kakoday pohjusti teoriaa kertomalla tutkimuksista, joiden mukaan ihmisten perusluonteet voidaan jakaa tiettyihin kategorioihin, kuten ottajat, omistajat ja antajat. Ottajat keskittyvät valittamiseen, koska heillä ei koskaan ole omasta mielestään tarpeeksi. Omistajat taas murehtivat jatkuvasti, koska heillä on niin paljon omaisuutta eli menetettävää. Antajien pohjavire on näistä positiivisin, koska mitä enemmän he antavat, sitä onnellisempia he ovat. Read More

Opeta minut rakastamaan

Hyvän haastattelun tunnistaa siitä, että se jättää jonkin uuden ajatuksen muhimaan. Tällaisen lahjan sain viimeksi juoksuvalmentajalta, ohimennen sivulauseessa. Hän kertoi, että jokaisessa juoksukoulussa on aina vähintään kaksi ihmistä, jotka ovat tulleet paikalle siksi, että vihaavat juoksua. Syykin on aina sama: “Haluan oppia pitämään juoksemisesta. Siinä täytyy olla jotain, koska se on niin suosittua.”

Nämä juoksuoppilaat ovat idoleitani. He muistuttavat siitä, mihin kaikkeen pystymme uteliaisuuden ja intuition voimalla. Miksi ihmeessä emme anna näiden voimien puskea meitä yhä uusille epämukavuusalueille? Koska se on niin pirun vaikeaa… Read More

Mitä vuorilta voi oppia?

Joskus sanoja ei ole. Niitä voi yrittää hakea, mutta mikään ei kuvaa ympäröivää todellisuutta. Pysäyttävä majesteettisuus. Ääretön hiljaisuus. Loputon läsnäolo.
Voi voi, ihan liian pientä Pyreneille. Olen mieluummin hiljaa ja yritän ymmärtää olevani hereillä tässä unimaisessa maisemassa.

Vuorimeren keskellä lähes 2000 metrin korkeudessa tajuaa hetkessä kaksi asiaa:
1. Miten naurettavan pieni ihminen (kaikkine murheineen) on.
2. Elämä on todellakin tässä ja nyt.
Näky pysäyttää mielen yhtä tehokkaasti kuin hyppy avantoon. Read More