Jotkin paikat on koettava itse, koska kuvat ja sanat eivät kerro totuutta. Siitäkin huolimatta yritän välittää väläyksinä tunnelman saaresta nimeltä Madeira.

Joissakin paikoissa on parempi katsoa kuin kuvata. Tallentaa suoraan sydämen kovalevylle…

Tämän opin nyt toukokuussa, kun pääsin Aurinkomatkojen matkassa tutustumaan tähän upeaan kukkaissaareen. Kamera kuumotteli laukussa jatkuvasti, mutta jo kuvaushetkellä tiesin, että touhu on turhaa. Nämä ovat maisemia, hetkiä, jotka on paras kokea sellaisinaan. Raakoina, kaikilla aisteilla, osana ympäröivää luontoa.
Koska silloin voi kuulla myös luonnon kuiskauksia – niitä terveisiä, jotka eivät välity postikorteista tai kuva-albumeista…

Kun avaat aamulla verhot ja meri levittäytyy eteesi kuin taivas.

Sininen kohiseva äärettömyys avautuu parvekkeelta, joka aamu erilaisena mutta samaa rauhoittavaa viestiä toistaen: Elämä on nyt, nyt, nyt, nyt…

Kun massiiviset vehreät vuorenrinteet kumpuilevat kohti taivasta ja yhtä jyrkkinä alaspäin.

Näky saa henkäisemään ääneen “huh huh” ja mielessä välähtää, ettei maisema voisi olla vaikuttavampi. Kunnes ajatte tunneliin, jonka päässä avautuu jotain vieläkin suurempaa… Oletko valmis ottamaan vastaan? Kuinka paljon kauneutta annat itsellesi luvan kokea?

Kun kävelet metsässä, jossa aika on pysähtynyt, puut kuorrutettu naavalla ja kastelukanavien seinämät sammaleella ja saniaisilla.

Koskematon hiljaisuus kutsuu tutkimaan ja samalla tekisi mieli istahtaa ihastelemaan. Hetki tuntuu sadulta, jonka haluaisi pysäyttää…

Kun saat tilaisuuden astua mukavuusalueesi toiselle puolelle, testata rohkeutesi ja omat rajasi.

Annatko pelon voittaa vai uskallatko yrittää? Palkintona löydät itsestäsi uusia puolia, saat kokea jotain uutta ja tietää, mitä on rohkeus. (Lisää aiheesta tässä Fit-lehden matkajutussani.)

Kun ajat mutkittelevia teitä aurinko kasvoillasi, hiukset tuulesta pörrössä.

Elämä sykkii vihreänä ja villinä ympärilläsi, kukat kaikissa väreissä. Hetken ajan tunnet olevasi osa tätä runsautta joka solullasi. Tätä on elämä, vapaus!