Kirja, joka kaikkien pitäisi lukea

Mitä jää jäljelle, kun ihmiseltä viedään kaikki ja elämä voi loppua milloin tahansa? Mikä saa kestämään painajaismaisen todellisuuden, toivottomuuden, hitaan kuoleman? Ja miksi jokaisen nykyihmisen pitäisi lukea Viktor Franklin 77 vuoden takaisista kokemuksista kertova Ihmisyyden rajalla -kirja? Siksi, että se opettaa elämästä asioita, joita ei voi oivaltaa mukavuuden ympäröimänä.

Read More

Kuuntele sydämellä

Kuunteleminen on taitolaji, jolla saa tehtyä toisen näkyväksi. Se on harvinainen lahja nykypäivänä. Kaikki kuulevat, mutta harva osaa hiljentää oman mielensä hetkeksi, jotta voi todella tuntea ja vastaanottaa toisen viestin.

Käsi ylös, kuka osaa kuunnella? Oman kokemukseni mukaan aika harva. Paljon yleisempiä ovat ne kohtaamiset, joissa toinen osapuoli ei tule kuulluksi tai nähdyksi. Näissä kohtaamisissa ollaan paikalla, muttei läsnä. Read More

Rakkaus on valkoinen

Rakastuneena leijailee vaaleanpunaisessa pilvessä, jonka intohimo värjää tulipunaiseksi. Ei ihme, että moni kuvittelee rakkauden olevan pelkkää onnea ja hyvää oloa. Jos taivaalle lipuu mustasukkaisuuden, vihan tai surun harmaita pilviä, ne eivät voi olla rakkautta, eihän? On aika avartaa mieltä, sillä rakkauteen mahtuu kaikki sävyt.

Luulin pitkään, että on olemassa hyviä ja huonoja tunteita. Hyväksyttäviä ja kiellettyjä. Niitä, jotka sai tuntea ja niitä, jotka piti tukahduttaa. Niitä, joista muillekin tuli hyvä olo ja niitä, jotka aiheuttivat muille mielipahaa. Että ollakseen “hyvä ihminen” piti tuntea vain “hyviä” tunteita. Olla kevyt ja kupliva.

Onneksi tuli rakkaus. Read More

Muistatko vielä…

Miltä maailma näytti, kun olit pieni? Miltä tuntui herätä uuteen aamuun? Nauroitko enemmän kuin nyt? Mikä oli silloin tärkeää? Aikamatkalla lapsuuteen voi löytää sisältään unohdetun aarteen. Muistaa itsestään jotain oleellista, jonka lapsena tunsi niin hyvin.

Monesti neuvotaan miettimään, mitä haluaisi sanoa aikuisen viisaudella pienelle itselleen. Kuinka neuvoisi pikkuista minäänsä jälkiviisaana, millaisia ohjenuoria hänelle haluaisi antaa. Sama tehtävä toimii yhtä hyvin, ellei jopa paremmin, toisinpäin. Read More

Rakas pimeys

Aina kun tulet kylään, olen väsynyt ja ärtynyt. Usein myös vahvassa sokerihumalassa. Siitäkin huolimatta saavut uskollisesti yhä uudelleen. Joka vuosi yhtä kutsumatta ja yhtä valmiina katsomaan, josko pystyisin sinut kohtaamaan. Kiitos kärsivällisyydestäsi. Sillä vasta nyt olen oivaltanut, mitä minulle opetat.

Se, mikä toisessa ärsyttää, on jotain sellaista itsessä, jota ei pysty hyväksymään. Tämä pätee myös pimeään marraskuuhun.

Olen kuvitellut poteneeni kaamosmasennusta kaikki nämä vuodet. Syyttänyt pimeyttä omasta vähintään yhtä mustasta mielestäni. Oikeuttanut kiukuttelun, valituksen ja suklaaöverit sillä, että kehoni ei kestä pimeää.

Vasta nyt mieleeni on hiipinyt pienenä liekkinä väreilevä ajatus… Read More

Uskallatko tulla nähdyksi?

Katsoin taannoin Jim Carreyn puheen, jossa hän hyppeli iloisesti pintavesistä syvyyksiin, hervottomasta henkisyyteen. Yhdessä syvällisemmässä sivulauseessaan hän tuli maininneeksi elämän tarkoituksen. “Just love yourself. Be visible and honest – no matter what the risk.” Sydämeeni osui ja upposi.

“Rakasta itseäsi. Ole näkyvä ja rehellinen – riskeistä huolimatta.”
Niin yksinkertaista. Ja niin järjettömän vaikeaa. Kuka uskaltaa kävellä ilman suojamuureja, täysin omana epätäydellisenä itsenään ihmisten edessä? Read More

Kun sanon itselleni kyllä

Uskotko, että elämä on helppoa vasta sitten, kun on joku josta pitää kiinni? Tunnetko, että sinulta puuttuu jotain, jos et ole parisuhteessa? Että voit katsoa itseäsi hyväksyvästi peilistä vasta sitten, kun takanasi seisoo joku toinen? Mitä tapahtuisi, jos kääntäisit katseesi itseesi ja sanoisit ‘kyllä’ jo nyt? Uskon, että etsintä muuttuisi löytämiseksi.

“Aika masentavaa, että täytyy olla ensin itse kokonainen ja ehjä ennen kuin voi rakastaa toista ja olla parisuhteessa…”
Rohkea nuorimies sanoi ääneen monen muun ajatukset, mukaan lukien omani, Magnesia-festareilla. Read More

Oletko Se Oikea?

Ennen kuin voi rakastaa ketään toista, on opeteltava rakastamaan itseään. On osattava antaa itselle sitä, mitä haluaisi saada muilta. Täytettävä ensin oma saavi, jotta siitä voisi jakaa toisillekin. Teoriassa tämä kaikki on päivänselvää, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Mistä tietää, että rakastaa itseään riittävästi – niin hyvinä kuin huonoina päivinä? Ja voiko tässäkään taitolajissa ylipäänsä olla valmis?

Ajattelen, että itsensä rakastamista harjoitellaan läpi koko elämän. Se kypsyy sitä mukaa, mitä paremmin oppii itsensä tuntemaan ja mitä helpompaa on olla täysin oma itsensä. Se alkaa loistaa silmistä heti, kun uskaltaa antaa suojakuorien varista ja olla juuri sitä, mitä on. Rakkaus löytyy sillä hetkellä, kun pelko katoaa. Ja ainakin itsellä, nämä hetket ovat välillä hyvin ohikiitäviä. Read More