Joskus sanoja ei ole. Niitä voi yrittää hakea, mutta mikään ei kuvaa ympäröivää todellisuutta. Pysäyttävä majesteettisuus. Ääretön hiljaisuus. Loputon läsnäolo.
Voi voi, ihan liian pientä Pyreneille. Olen mieluummin hiljaa ja yritän ymmärtää olevani hereillä tässä unimaisessa maisemassa.

Vuorimeren keskellä lähes 2000 metrin korkeudessa tajuaa hetkessä kaksi asiaa:
1. Miten naurettavan pieni ihminen (kaikkine murheineen) on.
2. Elämä on todellakin tässä ja nyt.
Näky pysäyttää mielen yhtä tehokkaasti kuin hyppy avantoon.

Nämä vuorten opetukset aloittelijakin hoksaa hetkessä. Mutta entä jos vuoriin olisi tutustunut 14-vuotiaasta lähtien? Ja kiivennyt ensimmäisenä naisena maailmassa kaikille neljälletoista yli 8000-metriselle huipulle (Everest, K2 ja kumppanit)? Mitä kaikkea silloin olisikaan oppinut?

Pääsin Haglöfsin kutsumana kysymään tätä ja paljon muuta todelliselta voimanaiselta, espanjalaiselta vuorikiipeilijältä Edurne Pasabanilta.
Tässä yksi Edurnen vuorilla oppimista viisauksista. Hyvä muistutus ihan jokaiselle unelmaansa tavoittelevalle.

“Kun joudut valitsemaan kahden polun väliltä, seuraa aina sydäntäsi.”