“Tanssiessani olen vapaa enkä tunne häpeää”, sanoi haastattelemani nainen.
“Siis kun tanssit yksin vai muiden nähden?”, minun oli pakko tarkistaa.
“Ei sillä ole väliä. Tunnen itseni vapaaksi aina kun tanssin!” Hän vastasi silmät tuikkien.

Siinäpä life goals, ajattelin. Miten mahtavaa olisi päästä samaan tilaan itsekin tanssiessa! Yksin kotona se kyllä onnistuukin, mutta muiden edessä häpeä jähmettää lihakset.

Nainen oli toki harrastanut tanssia jo vuosia, mutta en silti usko, että pelkkä harjoittelu tuo mukanaan vapauden.

“Sinulla on erityinen lahja”, sanoin hänelle.

Ja samassa aloin miettiä:
Mikä saa minut tuntemaan itseni vapaaksi?

Mikä saa sinut tuntemaan itsesi vapaaksi?

Iloa tuo tietysti monikin asia elämässä, mutta mikä tuo vapauden?
Vapauden pelosta, häpeästä, itsensä ja muiden tiedostamisesta, ajasta ja paikasta?
Vapauden olla yhtä läsnäolevan hetken kanssa ja antaa sen kulkea lävitse?

Hetken mietittyäni tajusin, että koen saman tunteen usein yksin luonnossa.
Meren rytmiin hengittäen tai metsän huminaa kuunnellen. Istuessa laiturilla järven rannalla. Kävellessä tähtitaivaan alla.

Toisinaan vapaus yllättää kirjoittaessa. Sanat virtaavat lävitseni, ja minä itse katoan.
Joskus sama tapahtuu maalatessa. Värit sekoittuvat kuvioiksi kankaalla, ja annan kaiken tapahtua.

Vapaus tulee aina silloin, kun väistyn itse sen tieltä. Kun nostan käteni ratista ja annan itselleni luvan nauttia kyydistä.
Toisin sanoen; kun avaan sydämeni ja annan itselleni luvan ottaa vastaan.

Tiedätkö jo, mikä haluaisi virrata lävitsesi, kun avaat luukut ja väistyt itse hetkeksi sivuun?

Vapaus on lahjasi maailmalle –
Sinun tarvitsee vain ottaa se vastaan.