Mieli liikuttaa meitä, mutta se ei aina tiedä, millaista liikettä keho oikeasti kaipaisi. Kun malttaa antaa mielen hiljentyä, alkaa kuulla kehon kuiskauksia. Oman kehon ohjaamalla joogatunnilla saat aina sen, mitä eniten tarvitset.

Makaan selälläni polvet sylissäni Gardajärven retriitillä. Ulkoa tulvii jasmiinien tuoksu, auringonvalo valuu joogapergolan lasiseinistä sisään. Olen käynyt joogatunneilla 18 vuoden ajan, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun opettajana toimii oma kehoni.

“Millaista liikettä kehosi kaipaa juuri nyt? Vai haluaako se olla vain paikallaan?” joogaohjaaja Erna Kasterinne kysyy.

ErnaKasterinne

Mieli ei tiedä, mitä ajatella. Se on tottunut saamaan ohjeet ulkoapäin tai seuraamaan opittuja kaavoja. Kävelyttämään kehon lenkillä, juoksemaan ylämäet, painamaan kantapäitä lattiaan alaspäin katsovassa koirassa.

Nyt ohjeita ei tule ja opitut rutiinit kyseenalaistetaan:

“Voisitko tehdä liikkeen vieläkin lempeämmin, hellittää vähän enemmän?”

Ensimmäistä kertaa todella kuuntelen kehoani. Ja tajuan, että se tarkoittaa jotain ihan muuta kuin kliseinen “kuuntele kehoasi” -heitto tavallisella joogatunnilla. Miten voisin kuunnella kehoani, jos se suorittaa jo ulkoapäin määrättyä liikettä, jota ei olisi alun perin itse edes valinnut?

Kun liikun ytimestäni kehon viestejä kuunnellen, en voi vahingoittaa itseäni. Vain mieltä kuuntelemalla yrittää venyttää vähän pidemmälle, puskea yli kehon rajojen.

Aamujoogaa2
Oivallan, miksi kehon kuunteleminen on niin vaikeaa. Koska se vaatii täydellistä hiljentymistä, kärsivällisyyttä pysähtyä ja olla paikallaan. Uskallusta avautua hetkelle ja omille tuntemuksille. Mitä sisälläni oikeasti liikkuu?

Jokaisella uloshengityksellä päästän hieman enemmän irti kontrollista ja rentoudun kehoni ja maan kannateltavaksi. Sallin kaiken tapahtua ja tulla näkyväksi.

Suljen silmäni ja seuraan kehoani, mihin tahansa se haluaakaan minut viedä.

Ehkä vain lepään lapsen lepoasennon suojissa, kyyryssä polvien päällä. Ehkä hengitän sydämelle tilaa avautua lempeässä taaksetaivutuksessa. Ehkä annan patojen murtua ja kohtaan kehoon varastoidun surun. Ehkä kohotan kädet hitaasti korkealle pään ylle ja otan oman tilani. Liike avautuu hetkessä, hengenveto kerrallaan. Täydellisessä harmoniassa sille, mitä siinä hetkessä tarvitsen.

“Näkisittepä, kuinka kauniita olette, kun liikutte omaa kehoa kuunnellen…” Erna sanoo.

En halua silti avata silmiäni, jotta löytämäni yhteys ei katkea. Se on liian kaunis ja hauras menetettäväksi.

* Tämä ihana biisi johdatti matkaa itseemme aamujoogassa: Follow the Sun

Portaatjoogapuutarhaan

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: