Miltä sinusta tuntuisi, jos kalenterisi olisi yllättäen tyhjä? Entä ajatus viikonlopusta ilman suunnitelmia tai sovittuja tapaamisia? Miltä tuntuisi kääntää huomiosi kaikesta ulkoisesta kohti omaa sisintäsi? Mitä enemmän ajatus ahdistaa ja pelottaa, sitä enemmän oma sisimpäsi kaipaa huomiotasi.

Täyteen buukattu kalenteri voi tuoda merkityksellisyyttä ja turvaakin, mutta se ei muuta olemassaolomme ydintä: Jokainen meistä on pohjimmiltaan yksin tässä elämässä. Irrallisena, omana itsenä kokemassa ja tuntemassa. Yksin tänne tulemme ja yksin täältä lähdemme. Vaikka juoksisimme kuinka kovaa päivästä toiseen, juoksemme silti yksin.

Jos yksinäisyys on oleellinen osa ihmisyyttä, miksi niin moni pakenee yksinoloa? Miksi tahdin hidastaminen on niin vaikeaa, pysähtymisestä puhumattakaan? Mikä meitä pelottaa itsessämme? Ja miten voisimme koskaan oppia tuntemaan itseämme, jos emme halua olla läsnä omille ajatuksillemme ja tunteillemme?

Tuntematon pelottaa, ja mieli osaa lietsoa pelkoa yhä suuremmaksi. Jos ei ole koskaan kääntänyt katsettaan muista itseensä, oma sisäisyys voi näyttäytyä uhkaavana pimeytenä – tuntemattomana maaperänä, jonne ei halua astua. Ei, vaikka sitä kaikkea kantaakin mukanaan joka hetki.

Kun huomion pitää kiinni ulkomaailmassa ja itsensä jatkuvassa liikkeessä, sanoo samalla omalle sisäisyydelleen “ei nyt, kiitos!” Näin toimiessaan patoaa tietämättään sisälleen yhä enemmän ja enemmän käsittelemättömiä tunteita ja ajatuksia. Täysi kalenteri varmistaa, ettei tarvitse pysähtyä ja kohdata kaikkea sitä, mitä ei ole ollut aikanaan valmis kohtaamaan. Ja mitä enemmän sisälleen säilöö kohtaamatonta, sitä enemmän pysähtyminen pelottaa.

“Mutta entä jos pakenemisen hintana on se, ettet koskaan opi tuntemaan, kuka todella olet?”

Jos menetätkin mahdollisuuden tutustua todelliseen itseesi? Eikö tämä ole se todellinen FOMO (fear of missing out), jota tulisi pelätä? Että missaat oman itsesi tässä elämässä?

Kun pysähtyy ensimmäistä kertaa oman sisäisyytensä äärelle, voi tuntua hieman samalta kuin ensimmäisellä sukelluksella meren syvyyksiin. Tekisi mieli jäädä kumiveneeseen kellumaan, koska pinnan alla olevat pedot pelottavat… Mutta entä jos pinnan alla ei olekaan mitään kamalaa? Entä jos siellä onkin vain mieletön uusi maailma, valoa loistava hiljaisuus ja rauha? Jotain paljon todellisempaa kuin kumiveneen tarjonta – jotain, jonka voit löytää vain pysähtymällä ja ottamalla rohkean askeleen itseäsi kohti.

On vain yksi keino saada se selville…


* Jos kaipaat lempeää ohjausta pysähtymisen äärelle ja intuitiotasi vahvistavaa valmennusta, lue lisää ja varaa omasi täältä!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: