Ne kimaltavat eri väreissä kuin valonsäteet. Niitä on ihana hypistellä ja samalla imeä loistetta itseensä. Ne värähtelevät omilla taajuuksillaan ja mitä enemmän niihin uskot, sitä suuremmat voimat niillä on…

Sanotaan, että kivi löytää kantajansa. Oma ensimmäinen kiveni löysi minut 15 vuotta sitten. Sain pienen sydämenmuotoisen ruusukvartsin joogafestareilla Australiassa. En muista enää, kuka sen antoi, mutta muistan, mitä hän sanoi: “Täällä Byron Bayssa on paljon rakkausenergiaa, kuten tässä kivessä.”

Kului viikko ja tapasin ihmisen, joka meni suoraan sydämeeni.

Sattumaa vai sydänkiven vetovoimaa – se jäänee ikuiseksi mysteeriksi. Mutta siitä lähtien näillä luonnon puolijalokivillä on ollut paikka omassa sydämessäni.

108 helmen matka itseen

Joogan myötä tutustuin kiviin meditaation apuvälineinä. Perinteisesti meditaatiota on harjoitettu joogamalan eli helminauhan avulla. Kun sitten kuulin workshopista, jossa valmistetaan oma joogamala luonnon puolijalokivihelmistä, sydän tiesi heti. Sinne!

Workshopin veti mala-koruja työkseen valmistava Annakatja. Hän kertoi, että perinteisesti malassa on 108 helmeä. Lukua pidetään pyhänä, sillä se löytyy luonnosta eri yhteyksistä. Ayurvedan mukaan ihmiskehossa on 108 kohtaa, joissa energiakanavat kohtaavat. Auringon läpimitta on noin 108-kertaisesti maapallon läpimitta. Maapallon etäisyys auringosta vastaa 108-kertaisesti auringon läpimittaa. Sama luku toistuu maan ja kuun vastaavissa suhteissa.

“Kuten ihmisillä, jokaisella kivellä on oma värähtelynsä. Tunnet kyllä, jos jokin kivi vetää sinua puoleensa. Ensimmäinen tunne on yleensä se oikea”, Annakatja opasti.

Kivien valinta oli se helppo osuus. Käteni poimi kuin itsestään hempeää ruusukvartsia (kyllä, samaa vaaleanpunaista rakkauskiveä!), säteilevää vuorikristallia (kuin pieniä timantteja), aurinkoista sitriiniä, merenturkoosia amatsoniittia ja kesätaivaansinistä pitsiakaattia. Gurukiveksi eli korun päässä olevaksi suurimmaksi kiveksi valitsin vuorikristallin, joka voimistaa muiden kivien tehoa. Lisäksi saimme nauhan intialaisia santelipuunhelmiä.

Laskutoimenpide oli se haastava osuus. Ainakin omalle päälleni, joka ei käsittele numeroita, 108 helmen sommittelu esteettiseksi kokonaisuudeksi tuntui aluksi ylitsepääsemättömältä. Mutta lopulta kokonaisuus alkoi hahmottua: oma uniikki sielunkoruni!

Helmet sidottiin yhteen silkkilankaan ja erotettiin toisistaan tiukalla solmulla. Tämä oli workshopin flow-vaihe, silkkaa meditaatiota ja hetkeen uppoutumista.
Jokainen oli valinnut korulleen oman intention eli tarkoituksen. Mistä haluan itseäni muistuttaa? Mikä on juuri nyt tärkeää? Kun solmin helmiä yksitellen lankaan, tuntui kuin olisin samalla solminut oman malani merkityksen jokaisen helmen mukana.

Rohkeutta ja lempeyttä olla minä. Säteillä rakkautta, omaa totuuttani.

Aika katosi, ja tuntui kuin jokainen helmi olisi vienyt yhä syvemmälle omaan itseen.
Ja lopulta, yhdeksi pysähtyneeksi hetkeksi sulaneiden tuntien, 108 helmen ja solmun jälkeen, käsissäni oli oman sieluni sävyt – kauneimmassa korussa, jonka olen nähnyt.

Laskutoimenpidettä lukuun ottamatta malani ei syntynyt ajattelemalla, vaan tuntemalla. Se syntyi paikassa, jossa tiedän aina, mitä sydämeni haluaa ja kuka todella olen. Tästä lähtien sen myös muistan.

Kiinnostuitko? Lue lisää kivien vaikutuksista täältä ja tulevista workshopeista täältä!