Miehen charmia se vain lisää, naiselta sitä ei saa edes kysyä. 18-vuotiaana sitä julistaa koko maailmalle, myöhemmin se poistetaan Facebookista. Milloin omasta iästä tulee nolo salaisuus, jota ei kehtaa kertoa? Eikö jokainen eletty vuosi pitäisi olla juhlan aihe? Se riippuu omasta asenteesta.

Passin mukaan elän 40-vuotiaan kehossa, kehonkoostumus-raportin mukaan taas 24-vuotiaan. Totuus löytynee näiden välimaastosta, mutta yhtä kaikki, olen saanut nauttia elämästä neljäkymmentä vuotta. Se tuntuu lyhyeltä ajalta, vaikka varmasti teininä olisinkin ollut toista mieltä. Paljon on matkan varrella tullut opittua. Mutta vielä en ole ymmärtänyt, miksi omia vuosirenkaita pitäisi piilottaa.

Näin pyöreiden vuosien herkistämänä sitä alkaa miettiä, mitä ikä oikeastaan on – muuta kuin kokemuksien kerryttämistä kehoon ja sieluun? Mikä saa ihmisen tuntemaan itsensä nuoreksi tai vanhaksi?

Uskon, että ikä on asenne, jonka voimme itse valita. Se on uteliaisuutta, uskallusta, liikettä ja mielen avoimuutta. Ja se on myös näiden vastakohtia – jos näin haluamme.

Ikä on vastauksia ja kysymyksiä – 
Uskotko tietäväsi jo kaiken vai tahdotko selvittää aina vain lisää?

Ikä on unohtamista ja muistamista –
Seuraatko aina järkeä vai osaatko vielä leikkiä? 

Ikä on sanoja ja tekoja –
Pidätkö kehostasi huolta teoriassa vai käytännössä?

Ikä on pelkoja ja unelmia –
Näetkö maailman uhkana vai mahdollisuutena?

Ikä on etuoikeus valita oma onnensa –
Vuosikertasi on mitä on, mutta asenteesi voit itse valita.

Kuva: Johanna Lätti