Kuuntelin tänään luentoa onnellisuuden tieteestä. Aihetta tutkinut englantilainen lääkäri Prashant Kakoday tarjosi hyvin käytännönläheisen reseptin onneen. Seuraavan kerran kun olet avaamassa suklaata ja pistämässä sitä omaan suuhuusi, annakin se jollekin tuntemattomalle ihmiselle. Tämä ei ole tyhmyyttä, vaan pikatie onneen.

Kakoday pohjusti teoriaa kertomalla tutkimuksista, joiden mukaan ihmisten perusluonteet voidaan jakaa tiettyihin kategorioihin, kuten ottajat, omistajat ja antajat. Ottajat keskittyvät valittamiseen, koska heillä ei koskaan ole omasta mielestään tarpeeksi. Omistajat taas murehtivat jatkuvasti, koska heillä on niin paljon omaisuutta eli menetettävää. Antajien pohjavire on näistä positiivisin, koska mitä enemmän he antavat, sitä onnellisempia he ovat.

Miksi antaminen sitten tekee onnelliseksi?
Kakodayn mukaan se on ainoa tapa, jolla pääsee käsiksi itsensä sisällä oleviin aarteisiin: rauhaan, iloon ja onneen.
Toki suklaan syöminen kohottaa sekin tutkitusti mielialaa, mutta tämä vaikutus kestää vain hetken. Jos tahtoo pysyvämmän hyvän olon, herkku kannattaa lahjoittaa muualle.

Kun ilahdutat jotain toista, onnen tunteet kestävät jopa 10 tuntia + kiksit jatkuvat aina, kun ajattelet tapahtumaa mielessäsi. Parhaisiin tuloksiin pääset, jos lahjoitat tuntemattomalle oman lempisuklaasi, jota sinulla on vain tämä yksi ainoa ja jota itse himoitset vesi kielellä.

Kannattaa kokeilla! Jos tällä keinolla ei kasva onni, niin ainakin itsehillintä.