Elämme ekstroverttien maailmassa, mutta se ei olisi mitään ilman erityisherkkiä introvertteja. Molempien ominaisuuksien kokemusasiantuntijana eli erityisherkkänä introverttina haluan antaa äänen meille hiljaisemmille tarkkailijoille, joita vähemmän herkät eivät aina ymmärrä. Tämä olkoon siis lyhyt oppimäärä herkemmän käyttöjärjestelmän saloista, mutta samalla rakkauskirjeeni muille introverteille herkkäsieluille.

Hiljaisuus, elinehto.
Kuvittele mielessäsi tyyni järvenpinta ja mökkilaituri. Ei ihmisiä lähimailla, ainoana äänenä linnunlaulu ja hauen hyppy kaislikossa. Tämä on taivas, bileiden bileet. Viiden tähden ravintola erityisherkän introvertin sielulle. Saada nauttia hiljaa hiljaisuudesta, istua omassa seurassaan. Käyttää puhumisen vaatima energia siihen, että voi levätä täysin tässä hetkessä ja antaa sen täyttää hiljaisella voimallaan. Hiljaisuus on introvertin ja erityisherkän happea. Se ei ole kaino toive tai tarve josta voi tinkiä, vaan olemassaolon elinehto. Kun meluisa maailma ihmisineen ahdistaa, huomio kääntyy luonnollisesti sisäänpäin, jotta voi taas kuulla oman hiljaisuuden. Käänny siis kohti omia hiljaisia syvyyksiä ja istu niiden äärellä juuri niin kauan kuin tahdot. ❤

Päiväunet, kyllä kiitos.
Erityisherkälle introvertille maailma on väsyttävä paikka. Herkkä hermojärjestelmä väsähtää nopeasti yrittäessään prosessoida aistiärsykkeitä ja ihmisten energioita. Jokainen sosiaalinen kontakti verottaa introvertin energiavarastoja, jotka täyttyvät vain yksinolosta. Ei siis ihme, että erityisherkkä introvertti tarvitsee säännöllisiä lepohetkiä selvitäkseen jokapäiväisistä aistiärsyketulvista. Yksinolo, hiljaisuus, lepohetket ja päiväunet sohvalla – siinä erityisherkän introvertin vastine ekstrovertin täyteen buukatulle kalenterille. Lepo on yksinkertaisesti palautumisen ja energianlähde, joten nauti siitä hyvällä omallatunnolla! Päiväunilla voi täyttää oman kupin, josta riittää taas halutessasi annettavaa muillekin. ❤

Luontoon, luonnollisesti.
“I love man the less, but nature more – En rakasta ihmistä vähempää, mutta luontoa enemmän” (vapaa suomennos). Tämän kirjoittaja on varmasti erityisherkkä introvertti. Jos valittavana on iloiset illanistujaiset tai metsäretki (mieluiten yhdelle), viimeksi mainittu vetää aina pidemmän korren. Herkälle introvertille luonto on elinehto siinä missä lepo ja hiljaisuuskin. Se ei vaadi mitään, vaan antaa luvan olla täysin oma itsensä. Metsän siimeksessä tai meren äärellä erityisherkkä hermojärjestelmä tasapainottuu kuin itsestään. Ympäröivän luonnon täydellinen rauha ja tasapaino heijastuu pian itsessä, ja tuntuu kuin olisi tullut kotiin. Paikkaan, jossa saa olla juuri se kuka on. ❤

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: