Stressi on kumppani, jonka seuraa ei itse aina edes huomaa. Siksi se onkin niin vaarallinen. Kun sen seuraan tottuu, ei enää muista, miltä tuntuu levollisuus. Sitten kun syke vihdoin laskee ja sumu hälvenee, avautuu uusi maailma…

Kuin katselisi maailmaa sumean kalvon läpi. Kehossa sykkii hälytystila, ja mieli surraa muualla. Ei koskaan täysin tässä hetkessä, koska niin monta hoitamatonta asiaa vaativat huomiota. Ei ole varaa pysähtyä, koska koko ajan pitäisi olla myös jossain muualla. Vaikka juoksisi kuinka lujaa, ei pääse perille.

Unissa kantamukset putoilevat ja junat jättävät. Valveilla mikään ei oikein tunnu miltään, koska yhtäkään hetkeä ei ole varaa pysähtyä kokemaan. Ja tätä olotilaa kutsuin elämäksi, monta monta vuotta.

Kun on tottunut kiireeseen tarpeeksi kauan, tunne ei katoa hetkessä vaikka paine loppuu. Jos kiire on kestänyt vuosia, kehon palautuminen tehdasasetuksiinsa kestää kuukausia. Mutta sumun hälvetessä avautuu uusi maailma, jossa kaikki tuntuu syvemmin. Kun sisimmässä on rauha, todellisuuden voi tuntea juuri sellaisena kuin se on. Toisen ihmisen voi kohdata sellaisena kuin hän on.

Et näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin itse olet.

Kun oma mieli ei käy kierroksilla, myös haastateltavan näkee ja kuulee pinta-aaltoja syvemmältä. Ja tästä tilasta syntyy yhteys – ja sen mukana Magic. Juttuihin tulee läsnäolosta kumpuavia oivalluksia ja sanoihin syvyyttä. Levollisessa tilassa on avaruutta aistia ja tuntea – jakaa hetki, joka parhaimmillaan rikastaa molempia osapuolia ja myöhemmin vielä jutun lukijaa. Tässä tilassa ei ole mihinkään kiire, koska tiedän, että olen jo perillä.

Kuva: YogaFit Ibiza