Istuin toimituksen aamupalaverissa, kun kulissit alkoivat kaatua. Töhersin muistivihkooni toimituspäällikön antamaa juttulistaa, mutta en nähnyt yhtään, mitä kirjoitin. Kyyneleet levittivät musteen lätäköksi, johon olisin halunnut käpertyä nukkumaan viikkokausiksi.

Mitä oli tapahtunut Cosmogirlille?
Kymmenen vuotta karua totuutta siitä, millaista on arki modernissa mediatalossa, jossa tehokkuusvaatimukset ja kierrokset kiihtyvät vuosi vuodelta.
Kirjoittamisen ilo oli jo muutamassa vuodessa vaihtunut yhä syvenevään stressiin ja riittämättömyyden tunteeseen. Unissani kantamukset putoilivat käsistäni, junat jättivät ja laivat upposivat… (silloin, kun ylipäänsä sain nukuttua.)

Vaikka ulkoisesti työni oli ollut uratykin unelmaa (olin saanut mm. olla mukana perustamassa nuorten tyttöjen lehteä nimeltä Miss Mix sekä Me Naiset Sport -hyvinvointilehteä ja tehdä matkajuttuja Yritysjulkaisuissa Finnairin asiakaslehteen), sisäisesti hermostoni kävi jatkuvasti ylikierroksilla. En enää muistanut, millaista on tuntea levollisuutta.

Jos voisin mennä ajassa taaksepäin ja sanoa jotain kolmekymppiselle itselleni, sanoisin: “Rakas, lopeta! Avokonttori ei ole sun paikka, eikä työn takia kannata menettää terveyttä. Oot vielä erityisherkkä etkä kestä tällaista kuormitusta samoin kuin toiset…”

Mutta silloin en vielä tuntenut itseäni ja yritin sinnitellä…
Onneksi oma keho kyllä opettaa ja pysäyttää silloin, kun oma mieli ei sitä tee.

Kuten niin moni muukin media-alalla, myös minä ajauduin burnoutin partaalle.
Muutaman saikkuviikon jälkeen olin kuitenkin taas takaisin sorvin ääressä, kovapäinen kun olin. Kehoni oli keksittävä vielä jotain muuta, jotta viesti menisi perille…

Niinpä ääneni alkoi mystisesti hiipua ja käheytyä, ja syyksi paljastui toiminnallinen äänihuulenhalvaus. Eli vika, jolle ei löytynyt syytä kehosta.
Se opetti läksyistä suurimman:
Parhaat lahjat on kääritty piikkilankaan. Ensin ne satuttavat, sitten vapauttavat.

Äänen oireilu oli sysäys, jonka tarvitsin kääntääkseni katseeni syvälle sisimpääni. Se pakotti minut laittamaan itseni ja oman hyvinvointini tärkeyslistan kärkeen ja etsimään vastauksia sisimmästäni: Mikä tekee minut aidosti onnelliseksi? Millaista elämää haluan elää?

Vastaus oli selvä: halusin irtisanoutua ja hypätä vapaaksi kirjoittajaksi.
Päätin, että haluan elää ilman stressiä. Haluan kunnioittaa kehoani ja sen tarpeita. Haluan kuunnella intuitiotani ja valita polkuni sen kuiskausten perusteella.
Ja niin syntyi Coretunne – yhden naisen yritys, joka salli minulle tämän kaiken (ja lisäksi paljon sellaista, josta en ollut osannut edes unelmoida… Tästä kaikesta voit lukea lisää Minulla on väliä -kirjastani.. =)

Yrittäjän elämä on toki epävarmaa – mutta niinhän elämä onkin!
Saan kuitenkin joka päivä todistaa, että elämä kantaa, vaikka mieli välillä loisi pelkokuvia. Eikä mikään vedä vertoja vapauden huumalle, josta luovuus syntyy. Sillä kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista…

Omaa coretunnetta seuraamalla olen löytänyt takaisin virtaukseen.
Saan kirjoittaa juttuja, joilla on aidosti merkitystä. Jotka auttavat ihmisiä löytämään oman itsensä ja voimaan paremmin.

Ja mikä tärkeintä: Saan aloittaa jokaisen aamuni ilman herätyskelloa, kaikessa rauhassa omaa sisintäni kuunnellen… Ammentaen rauhaa ja hyvää oloa hiljaisuudesta, jotta minulla on jotain, mistä antaa. ❤

*****************************************************************
Haluatko, että kirjoitan oman yrittäjätarinasi? Lue lisää täältä!