Keski-iässä voi havahtua isoon oivallukseen: olen tietämättäni etsinyt omaa todellista itseäni – täysin vääristä paikoista! Jokainen umpikuja on vain yrittänyt osoittaa oikeaan suuntaan… Kuulostaako tarinani tutulta?

Elämä on yhtä suurta aarteenetsintää. Eikä etsintä lopu, vain kohde muuttuu vuosien varrella. Etsimme uusia kokemuksia & seikkailua, omaa elämäntehtävää, Sitä Oikeaa, unelmien kotia & perhettä, taloudellista menestystä, pakoa arjesta, tyyntä mieltä sporttisessa kehossa… Kuka mitäkin.

Luulemme, että kunhan saavutamme X-tavoitteen, etsintä loppuu. Tosiasiassa etsintä ei lopu koskaan, sillä yhden saavutuksen jälkeen, tuleekin jo uusi tavoite.
Se, minkä kuvittelimme tuovan tyytyväisyyden, tuokin lopulta saman tyhjyyden tunteen, josta etsintä alkoikin. Niinpä otamme uuden kohteen, jota tavoitella. Ja taas uuden ja taas uuden…

Jos malttaisimme pysähtyä hetkeksi siihen tyhjyyden tunteeseen, joka palaa aina väistämättä jonkin ulkoisen saavutuksen jälkeen, voisimme alkaa oivaltaa, mitä oikeasti etsimme.

Ulkoiset tavoitteet ovat vain korvikkeita sille sisäiselle aarteelle, jota tiedostamattamme tavoittelemme. Emme vain tiedä, mitä oikeasti etsimme…
Onneksi elämä yrittää jatkuvasti ohjata oikeaan suuntaan.
Jokainen umpikuja ja tyhjä tunne on lempeä kuiskaus: “Ei rakas, etsimäsi ei löydy täältä.. Katso aivan toiseen suuntaan, sisäänpäin…”

Kun nuorena selasin maailman karttakirjaa ja haaveilin kaukomaista, en tiennyt, että seikkailujen sijaan etsin pohjimmiltani itseäni. Tiedostamattani kuvittelin, että minun täytyy matkustaa mahdollisimman kauas, jotta voin olla vapaa. Että täysin uudessa maassa toisella puolella maapalloa voin olla vapaa ulkopuolisista rajoitteista ja täysin oma itseni. Kun sitten katselin auringonlaskua maapallon toisella laidalla ja olin onnettomampi kuin koskaan, elämä yritti kuiskata korvaani: “Ei vapaus löydy ulkopuoleltasi…”

Jos matkustaminen ja maiseman vaihto ei tuo onnea, minun tarvitsee vain löytää joku, jonka kanssa kokea nämä seikkailut! Joku, joka rakastaa, arvostaa ja hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. Näin uskoin seuraavaksi ja niinpä aloin etsiä rakkautta toisen ihmisen muodossa. Sydämeni oli pakahtua, kun kuvittelin löytäneeni etsimäni. Mutta pian luvassa olikin kaikkien tunteiden vuoristorataa: Tätäkö rakkaus muka on??? Silti halusin pitää kiinni ajatuksesta, että tämä ihminen toisi etsimäni. Kun raastava suhde lopulta päättyi, elämä yritti taas kuiskata: “Ei kulta, rakkaus ei löydy ulkopuoleltasi…”

Niinpä aloin etsiä omaa elämäntehtävääni. Kuvittelin, että kun vain löydän oman intohimoni ja saan tehdä sitä, missä olen hyvä, etsintä päättyy. Kun löydän unelmieni työn, saan vihdoin tuntea, että olen täydellisen arvokas ja minulla on merkitys. Aloin tehdä sitä, mistä eniten nautin eli kirjoittaa. Ja pian löysin itseni vakituisesta työpaikasta toimittajana. Olin saanut sitä, mitä olin tilannut. Sain todellakin tehdä sitä, mitä rakastin – ensin innosta soikeana, myöhemmin ahdistuneena ylitöissä ja myös unissani. Mitä enemmän yritin tavoitella etsimääni työnteolla ja suorittamalla, sitä kauemmas siitä ajauduin… Ja kun lopulta uupumus pakotti sairaslomalle, taas kerran kuulin elämän kuiskauksen: “Et voi löytää hyväksyntää ja arvoasi omilla teoillasi…”

Tarvitsin jokaisen näistä umpikujista oivaltaakseni, että olin oikeasti etsinyt todellista itseäni: vapautta ja ehdotonta rakkautta. Olin vain etsinyt vääristä paikoista… En tiennyt, että minulla oli jo etsimäni. Tarvitsi vain pysähtyä, kääntää huomio omaan sisimpään ja tutustua paremmin omaan itseensä. Tuntea oman sielunsa elementit – todellisen vapauden ja rakkauden, jotka eivät katoa.

Miltä oman elämäsi aarteenetsintä on näyttänyt?
Etsitkö vielä itseäsi jostain ulkoisesta, vai oletko löytänyt jo tien perille?

❤ Jos haluat aloittaa sen ainoan oikean aarteenetsinnän ja olet valmis vihdoin löytämään etsimäsi, autan sinua mielelläni. Lue lisää tarjoamastani yksityisvalmennuksesta ja online-retriitistä.