MeNaiset Sport: Tässä hetkessä kaikki hyvin

MeNaiset Sport 27.11.2013

”Tunne, kuinka hengitys virtaa sisään. Vatsa nousee. Tunne, kuinka hengitys virtaa ulos. Vatsa laskee…”

Makaan viltin alla ja kuulostelen hengenvetojani silmät suljettuina. Miten niinkin oleellinen asia kuin hengitys jää arjessa täysin huomiotta? Vielä hetki sitten olin porhaltanut paikasta toiseen. Nyt listalla on vain yksi tehtävä: keskity hengitykseen. Niin yksinkertaista – ja niin vaikeaa.

Harjoittelen hyväksyvää, tietoista läsnäoloa eli mindfulness-menetelmää viikonloppukurssilla. Samassa salissa makaa parikymmentä muuta rennomman elämän etsijää. Jos nuppineula nyt putoaisi, kuulisimme sen.

Vaikka ulospäin ei näytä tapahtuvan mitään, harjoituksella on radikaalit seuraukset. Pysähtyminen ja oleellisimpaan keskittyminen rauhoittavat mielen vähitellen. Mutta mindfulness ei ole heikkohermoisille. Pysähtymällä huomaa myös sen, mikä automaatti- ohjauksella etenevältä ihmiseltä jää pimentoon. Eikä kaikki se ole kaunista katseltavaa.

Huomio varpaisiin

Mindfulnessia on hyödynnetty stressin ja ahdistuksen hoidossa Yhdysvalloissa yli kolmekymmentä vuotta. Professori Jon Kabat-Zinn kehitti menetelmän, jonka pohjana on buddhalainen ajatus hyväksyvästä tietoisesta läsnäolosta. Menetelmää on käytetty Kabat-Zinnin perustamalla stressinhallintaklinikalla Massachusettsin yliopistollisessa sairaalassa vuodesta 1979.

– Mindfulnessissa ei ole kyse uskonnosta, vaan siitä, mitä on olla ihminen, sanoo mene-telmän Suomeen tuonut mindfulness-kouluttaja Leena Pennanen

Pennanen on huomannut, että monet erehtyvät pitämään mitä tahansa joogailua tai meditointia mindfulnessina.

– Ne ovat täysin eri menetelmiä, vaikka vaikutukset voivatkin olla samoja, hän sanoo.

Viikonloppukurssilla saan pintaraapaisun siitä, mitä hyväksyvä tietoinen läsnäolo tarkoittaa. Silti jo ensimmäisenä päivänä oivallan karun, piilossa olleen tosiasian. Olen harvoin ”kotona”. Kehoni voi olla läsnä, mutta mieleni vaeltaa muualla, menneessä tai tulevassa, mutta hyvin harvoin tässä hetkessä. Teemme kehomeditaatioharjoituksen, jossa käymme läpi koko kropan tuntemukset kohta kohdalta.

Vie huomiosi vasemman jalan varpaisiin. Miltä ne tuntuvat?

Varpaani tuntuvat hätkähtävän huomiosta niin, että tunto pakenee niistä. Enpä ole vuosikymmeniin keskittynyt uskollisiin kantajiini. Vähitellen alan tuntea aistimuksia. Kihelmöintiä, kylmyyttä, puutumista. Samassa oivallan, etten ollut ajatellut hetkeen mitään muuta.

Olen juuri saanut ensimmäisen mindfulness-oppini: kun huomion siirtää ajatuksista kehoon, pää hiljenee.

Ilman ärsykkeitä

Kuusi vuotta sitten it-alalla työskennellyt Heidi Helander-Hyvönen kärsi stressistä ja pahoista univaikeuksista. Hän huomasi, että rauhalliseen musiikkiin keskittyminen lattialla maaten rauhoitti mieltä. Helander-Hyvönen päätti ilmoittautua Leena Pennasen mindfulness-koulutukseen ja opettaa nyt itsekin mindfulnessia.

– Mindfulnessin paradoksi on siinä, ettei harjoituksissa yritetä saavuttaa tai muuttaa mitään – ja silti se vaikuttaa terveyteen myönteisesti, Helander-Hyvönen sanoo.

Hän tietää, ettei ensimmäisellä kerralla välttämättä tapahdu mitään. Eikä ohuella patjalla lattialla makaaminen ole aina helppoa.

– Vaikeinta on olla itsensä kanssa ilman ärsykkeitä ja aistia tuntemuksiaan.

Helander-Hyvönen muistuttaa, ettei aina tarvitse maata tai edes pysähtyä. Mindfulnessia voi harjoittaa vaikkapa juostessa tai kävellessä. Tärkeintä on löytää itselleen sopivimmat tavat. Harjoituksen myötä mindfulnessista tulee elämäntapa.

– Harjoitukset auttavat huomaamaan, missä on ja mitä ajattelee. Havaintojen ansiosta osaa valita sopivia asioita omaan arkeen. Niitä, jotka tuovat hyvää oloa.

Työn lisäksi mindfulness on vaikuttanut Helander-Hyvösen vapaa-aikaan.

– Ennen hain jatkuvasti uusia elämyksiä. Nykyisin minulla on niin hyvä olo kotona, etten kaipaa mitään ylimääräistä viihdykettä.

Anna kohinan sammua

Kun omaa hengitystä ja kehoa alkaa havainnoida, esiin nousee väistämättä myös ikäviä ajatuksia. Oravanpyörän pysähdyttyä pintaan voi pulpahtaa maton alle lakaistuja tunteita ja uskomuksia. Ylitunnollinen työntekijä voi huomata, että voimavarat ovat lopussa ja keho ja mieli vaativat lepoa. Liian kiltti voi huomata, että onkin täynnä vihaa. Tässä vaiheessa useimmat lopettavat harjoituksen, koska luulevat sen epäonnistuneen.

– Tavoitteena ei ole saavuttaa halleluja-tilaa, vaan tutkia kehon kautta, millainen tämä hetki on, Leena Pennanen sanoo.

Ikäväkin tunne rauhoittuu, kun tuntemukset ja niiden herättämät reaktiot uskaltaa ensin aistia. Pennanen vertaa omien tuntemusten ja ajatusten kanssa olemista istumiseen takan ääressä.

– Jos puita lisää koko ajan, tuli jatkaa palamista. Mutta jos jää tulen seuraan, se sammuu pikkuhiljaa – hankala tunne helpottaa.

Pennanen muistuttaa, että ajatukset syntyvät kehon tuntemuksista – ei päinvastoin. Kun kehon jännitykset aistii ja hyväksyy, ne alkavat pehmetä. Samalla mieli pehmenee.

– Läsnäolo on uskallusta olla kaikkien tuntemusten kanssa. Se rentouttaa.

Pennanen muistuttaa, että jokainen harjoitus on onnistunut tuntemuksista riippumatta. Syvemmät vaikutukset eivät silti ilmaannu yhdellä istumalla.

Säännöllisyys vie tuloksiin

Mindfulnessin on todettu vähentävän stressiä, ahdistusta ja kipua sekä ehkäisevän jopa masennuksen uusiutumista.

Pennasen mukaan myönteiset vaikutukset vaativat säännöllistä harjoittamista, vähintään kymmenen minuutin treeniä neljänä päivänä viikossa. Parhaat tulokset saa päivittäisellä harjoituksella.

Viikonloppukurssilla opettelemme mindfulnessin kaikki kolme perusharjoitetta: istuma- ja kehomeditaation sekä mindfulness-joogaharjoituksen. Harjoitukset voi tehdä ohjatusti cd:n avulla kurssin jälkeen.

Näiden lisäksi Pennanen suosittelee tekemään muita läsnäoloharjoituksia päivittäin.
–Pysähdy huomaamaan, miten syöt, kävelet tai levität vaikka kasvovoidetta.

Harjoittelijalta vaaditaan uteliaisuutta, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Vaikka harjoitus ei tuntuisi tehoavan, ei pidä lannistua. Pennanen suosittelee jatkamaan harjoittelua vähintään kuukauden ajan. Muutokseen tarvitaan vähintään kaksikymmentä toistoa.

Kolmen päivän mindfulness-kurssimme päättyy haasteeseen: kokeilkaa, mitä tapahtuu kuukauden säännöllisen harjoittamisen jälkeen. Uteliaana ihmisenä en voi kieltäytyä haasteesta. Onneksi, sillä kuukauden jälkeen tiedän vastauksen: suurinkin roihu sammuu, jos malttaa istua sen ääressä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: